27. helmikuuta 2011

Lapsellinen turvantunne

Lapsia pidetään kädestä kiinni etteivät he juoksisi omille teilleen tai karkaisi, mutta miksi sitten rakastavaiset pitävät käsiään yhdessä. Saako siitä jotain mielihyvää? Kyllä onhan se symbolista, yhteen liitetyt sormet jne mutta onko siinä myös jotain lapsuuden turvan tunnetta. Pidetään kädestä kiinni ettei toinen pääse karkuun? 


Onpa tyhmää luulla että joku pysyy vieressä vain kädestä pitämällä. Koska ennemmin tai myöhemmin kädet joututaan kuitenkin irrottamaan toisistaan. 


Symbolista sekin, joudut aina päästämään irti siitä mistä yrität pitää kiinni. Joten miksi edes ottaa kiinni alunperinkään?
Miksi sanoa jotain mitä joutuu katumaan? Tai toivoisi pystyvänsä perumaan. 


Loppujen lopuksi olemme kuitenkin yksin tässä maailmassa, olisihan se ihana juosta jonkun syliin ja paeta maailmaa, mutta aina se maailma tulee vastaan. Miksi rakastua, kun se meinaa ripustautumista hallitsemattomaan asiaan, luottamista johonkin muuhun kuin itseesi. Rakastuminen meinaa aina odottamista. Ja minä olen kyllästynyt siihen. Katsomaan kelloa ja kuulostellen oven kolahdusta. 


Odotetaan että joku tulisi, odotetaan että joku lähtisi. 
Yritämme hallita toisen ajatuksia, yritämme hallita liikaa. Yritämme hallita niin että hajoitamme turhaan asioita. 


Joten miksi rakastua, ei se tuo turvaa. Maailmassa on tärkeämpiäkin asioita kun rakkauden tuoma painolasti. 


Yksinäisyys on ainoa turva.