Kainalokaveriksi?

Mitä mä haluan, olla yksin mut en yksinäinen. Kumpa tietäisin. Välillä olen onnellinen yksin mutta samalla katse kiertää etsien sopivaa kainaloa. Varsinkin silloin kun tuntuu ettei yksin jaksa. Olin Empun keikalla perjantaina, ja sanat "jos haluat tietää kuka mä oon, niin tee tilaa sun kainaloon.." jäi pyörimään päähän. Entä jos on löytynyt jo sopiva kainalo, mutta omistaja ei ehkä halua sovittaa mua siihen. Kaipuu vanhaan vai uuteen? Vai onko se oikeaa tunnetta. Etsitään avainta mun sydämeen ja mieleen ja vastauksia ikuisiin kysymyksiin. Mikä tuntemani tunne onkaan se aito?